Tyynyliinat

Tyynyliinat melkein loppu, joten lakana palasiksi ja uusia tyynyliinoja kehiin :). Apulaisista en ole ihan varma, oliko heistä enemmän haittaa vai hyötyä ;)...

"Jos mä vähän kokeilen, onko se tarpeeksi pitkä kaistale?"

"Mut jos mä tässä nyt pidän tätä kangasta paikallaan, ni leikkaa sä...?"

"Tottakai autan kankaiden esittelyssä... zzzz..."

Ja valmiit tyynyliinat :) *tadaa*

Sukat osa 2

Neljäs kerta toden sanoo? ;D
Nojoo, ehkä se ei nyt ihan niin mennyt... Ekat sukat jäi liian pieniksi mulle. Sitten sain hyvän idean joulun kunniaksi tehdä vanhemmilleni sukat joululahjaksi. Ja nyt sitten ajattelin, että josko yrittäisin taas tehdä itselle.

Jokin ajatuskatkos oli, mutta huomasin jotakuinkin kymmenen kierroksen jälkeen, että jaaha, isot tulee... Silmukoita oli liikaa... Plan B käytäntöön ja ohuemmalla langalla raitoja messiin :). Ajattelin, että se riittää, jos niitä on varressa, siitä kun pääsee eteenpäin, niin ainahan sitä voi kaventaa sitä mukaa, jos näyttää liian isolta edelleen.

Kun kantapää oli valmis, niin kappas, huomasin, että lanka ei ehkä riitä :O! Joten Plan C käytäntöön ja raitoja lisää... Päälanka onneksi riitti loppuun asti molempiin sukkiin ja tällaiset niistä tuli :).

Lihapullat

Ainekset
400 g jauhelihaa
1 dl turkkilaista jogurttia
1/2 dl korppujauhoa
1 kananmuna
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl soijakastiketta
hujaus mustapippuria
ripaus oreganoa

Täyte
100g Mustapekka-tuorejuustoa

( + Lisukkeet: Perunat jollain tapaa + salaatti)

1. Sekoita kaikki ainekset massaksi juustoa lukuunottamatta. Herkullisen näköistä eikö ;)...

 3. Pilko Mustapekka. Pyörittele lihapullat niin, että jokaisen täytteeksi tulee pala juustoa.

4. Laita perunat uunivalmiiksi.

5. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Valmista salaatti.

6. Ota valmiit ruoat uunista. Edelleen todella houkuttelevan näköistä eikö...?

7. Valmista annos. Ja sitten saakin jo oikeasti pyyhkiä pahimmat kuolat suupielistä :)!

Koiranpeti osa 4 ja rattijuttu

Auton koiraosasto tarvitsi uuden alustan. Sain onneksi siskolta vanhan patjan juuri sopivasti ja vanhemmilta vanhoja vahakankaita. Niistähän syntyy siis yhdessä aivan loistava autohäkin alunen :). Patja on puolitettuna melkein oikean kokoinen ja vahakangas suojaa kosteudelta hyvin.
Laitoin vielä päälle vanhan matonpalasen, jotta olisi hieman mukavampi matkustella. Käytännössä sillä ei juurikaan ole mitään virkaa, koska Fiu The Myttääjä nyhrää sen aina kasaan ennenkuin auto kerkeää liikkumaan metriäkään...

Kyhäsin auton rattiin sormilämmikkeen. Mahdottoman ärsyttävää lähteä talvella ajamaan, kun kädet jäätyy rattiin kiinni. Eipä jäädy enää :).

Sukkat osa 1

Päätimpä sitten alkaa mummoksi ja kutoa sukat. Aloitin ylimmästä ja kuten näkyy, niihin tuli pienenpieni suunnitteluvirhe, toinen sukka on hieman isompi, kuin toinen :D... No, mutta eihän ihmisten jalatkaan aina ole identtiset *vihellys*...

Oliko muuten oikeasti vähän mummo olo, kun hokasin kesken ekojen sukkien tekemisen, että mulla on kutimet sylissä JA mä katson Linnan juhlia!! Kissa ja kiikkustuoli vain puuttui ;D... Huh...
Mutta samaan aikaan - hahaa!- luin lehdestä, että - hahaa! - mä olen hyvinkin trendikäs :D. Minä! Sukkien neulominen kun on kuulema muotia nyt. HAHAA! :D

Juustosarvet

Taikina
3 1/2 dl jauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50g rasvaa
2 dl kermaviiliä

Täyte
3 kananmunaa
2 dl juustoraastetta

Voiteluun
1 kananmuna

1. Sekoita kuivat aineet keskenään
2. Lisää pehmeä rasva
3. Lisää kermaviili
4. Leivo taikinasta kolmion muotoisia litteitä paloja
5. Laita täyte yhdelle reunalle
6. Pyöritä sarvi kasaan, aloittaen täytereunasta
7. Voitele  munalla
8. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia

Vinkit
- Halutessaan voi laittaa juustoraastetta myös taikinaan (alkuperäisen ohjeen mukaan 2 dl). Itse en laittanut tällä kertaa, koska halusin vähemmän juustoisen/rasvaisen.
- Täytteen voi myös korvata ihan jollain muulla, kuten pelkällä voilla, kinkulla, suklaalla tms.
- Halutessaan voi laittaa myös juustoraastetta sarven päälle koristeluksi.
- Taikina on aika pieni, siitä tulee 7-8 keskikokoista sarvea.

Mozzarellatikut

Ihan ensiksi varoituksen sana: ÄLÄ YRITÄ TÄTÄ KOTONA! ;D...
Herttileijaa mitä mössöä lopputulos...
Kaikki lähti siis siitä, että se pahuksen mozzarella-mötikkä oli puoleen hintaan kaupassa ja siitäkös sitten sain megahyvän idean, että olen joskus muuten syönyt mozzarellatikkuja, eikä ne nyt niin vaikeita voi olla tehdä itse.
Mozzarella siis messiin ja kotona nettiin hakemaan ohjetta. Njuu... Ei se sitten ehkä olisikaan ihan niin helppoa, uppopaistettuna meinaa niistä tulisi varmasti taivaallisia, mutta minäpä en kyllä ala siihen touhuun. Joku itsesuojeluvaiston hitunen sentään pelaa.

No sitten kakkosvaihtista kehiin ja friteeraustaikinan ohje käsille.
En ole ikuna friteerannut, en ole edes nähnyt, kun joku muu tekee sen, mutta eihän se nyt niin vaikeaa voi olla?! Kuuluisat viimeiset sanat...

Ainekset
mozzarella-pallo
1 muna
3rkl vettä
1 dl jauhoja
1/5 tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
suolaa
1/2 rkl öljyä

1. Sekoita muut aineet keskenään, paitsi juusto.
Tästä eteenpäin improvisoin, koska ajattelin, että "ei se nyt niin vaikeaa voi olla" :D.
Suikaloin juuston ja pyöräytin vaihtelevasti paloja, joko ensin jauhossa ja sitten taikinassa tai suoraan taikinassa, ja lopuksi vielä jauhossa. Sitten pannulle.
Taikina oli toodella löysää, ei hajuakaan kuuluuko sen olla sellaista. Millään se ei myöskään tahtonut tarttua muualle kuin sormiin. Lisäsin jauhoja puolessa välissä, koska meni hermo. No ei auttanut, kuin korkeintaan siihen, että meni vain nopeammin hermo ;D...

Lopputulos oli niin ruma ja varsin epäilyttävän näköinen, että päätin olla julkaisematta kuvaa.

Jos nyt joku uhkarohkea päättää uhmata kohtaloaan ja kokeilla tällä ohjeella, niin suosittelen nostamaan tikut pannulta paperin päälle. Itse en hokannut niin tehdä ennenkuin oli myöhäistä. Tikut meinaa erittivät jotakin nestettä, eikä se ollut juustoa. Ja sitä myöten saikin sitten sanoa heipat sille vähäisellekin rapeudelle, mikä ehkä oli tsägällä tullut pannusta.

Uhallanikin kuitenkin maistoin tuotoksia. Nyt odottelen, että meneeköhän maha sekaisin... Olisivat ehkä voineet olla ihan hyviä rapeina, tai ainakin syötäviä, mutta nyt makuelämys jäi yhtä lötköksi, kuin miltä "tikut" näyttikin.