Ihan ensiksi varoituksen sana:
ÄLÄ YRITÄ TÄTÄ KOTONA! ;D...
Herttileijaa mitä mössöä lopputulos...
Kaikki lähti siis siitä, että se pahuksen mozzarella-mötikkä oli puoleen hintaan kaupassa ja siitäkös sitten sain megahyvän idean, että olen joskus muuten syönyt mozzarellatikkuja, eikä ne nyt niin vaikeita voi olla tehdä itse.
Mozzarella siis messiin ja kotona nettiin hakemaan ohjetta. Njuu... Ei se sitten ehkä olisikaan ihan niin helppoa, uppopaistettuna meinaa niistä tulisi varmasti taivaallisia, mutta minäpä en kyllä ala siihen touhuun. Joku itsesuojeluvaiston hitunen sentään pelaa.
No sitten kakkosvaihtista kehiin ja friteeraustaikinan ohje käsille.
En ole ikuna friteerannut, en ole edes nähnyt, kun joku muu tekee sen, mutta eihän se nyt niin vaikeaa voi olla?! Kuuluisat viimeiset sanat...
Ainekset
mozzarella-pallo
1 muna
3rkl vettä
1 dl jauhoja
1/5 tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
suolaa
1/2 rkl öljyä
1. Sekoita muut aineet keskenään, paitsi juusto.
Tästä eteenpäin improvisoin, koska ajattelin, että "ei se nyt niin vaikeaa voi olla" :D.
Suikaloin juuston ja pyöräytin vaihtelevasti paloja, joko ensin jauhossa ja sitten taikinassa tai suoraan taikinassa, ja lopuksi vielä jauhossa. Sitten pannulle.
Taikina oli toodella löysää, ei hajuakaan kuuluuko sen olla sellaista. Millään se ei myöskään tahtonut tarttua muualle kuin sormiin. Lisäsin jauhoja puolessa välissä, koska meni hermo. No ei auttanut, kuin korkeintaan siihen, että meni vain nopeammin hermo ;D...
Lopputulos oli niin ruma ja varsin epäilyttävän näköinen, että päätin olla julkaisematta kuvaa.
Jos nyt joku uhkarohkea päättää uhmata kohtaloaan ja kokeilla tällä ohjeella, niin suosittelen nostamaan tikut pannulta paperin päälle. Itse en hokannut niin tehdä ennenkuin oli myöhäistä. Tikut meinaa erittivät jotakin nestettä, eikä se ollut juustoa. Ja sitä myöten saikin sitten sanoa heipat sille vähäisellekin rapeudelle, mikä ehkä oli tsägällä tullut pannusta.
Uhallanikin kuitenkin maistoin tuotoksia. Nyt odottelen, että meneeköhän maha sekaisin... Olisivat ehkä voineet olla ihan hyviä rapeina, tai ainakin syötäviä, mutta nyt makuelämys jäi yhtä lötköksi, kuin miltä "tikut" näyttikin.
